Kevät aurinko porotti taivaalla. Päätin sulkea silmäni ja
nauttia vaikka minulla oli vain hetki työmatkallani. Vajosin ajatuksiini
tulevasta pienokaisestani. Siinä oli hyvä olla, meillä molemmilla. Tunsin
vahvaa henkistä yhteyttä sinuun. Harmoniamme hajotettiin. Laukkuni, joka ei enää juurikaan
mahtunut syliini paiskattiin kasvoihin. Se ei riittänyt. Sen hullun piti
sinuakin kohdistaa isku kyynärpäällä. Kyynelten lomassa sain huudettua, että
pitäähän raskaana olevaakin naista pahoinpidellä perkele! Ja pakottauduin
bussin ikkunapaikasta, johon se meidät litisti pois. Joku kysyi bussin takaa
olinko kunnossa. Puhelimessa ei ollut akkua. Odotin vain oikeaa pysäkkiä, juuri
kun ovet aukesivat vieressä seisonnut nainen sanoo melkein kuiskaten: ”ihan
oikein sinulle, miksi istut niin leveästi”. Seisoin hetken Naistenklinikan
pysäkillä ja tuijotin naisen selkää.
Huuhtelin kasvot kylmällä vedellä ja yritin psyykata itseni
työvuoroon vaihdettuani vaatteet. Romahdin kuitenkin kun törmäsimme kolleegaan
hississä. Kaiken järkytykseksi se nainen sattui tulemaan samaan osastoon.
Kerroin tapahtumasta esimiehelleni ja mahdollisesta silmänäkijästä. Hänhän
tietenkin kiisti kaiken. Se nainen, jonka lapsen hengen edestä olin juossut
hakemaan hätäveriä ja tehnyt kaikkeni. Kuvitteleeko hän, että kohdussa oleva
musta lapseni on vähemmän arvoinen, jota ei tulisi suojata elämän kolhuilta?
Se nainen on elämässäni ollut mysteeri, kun olen joutunut
kohtaamaan useasti häntä julkisilla paikoilla. Hän on tullut kirjastoon
viereiselle työkoneelle kysyen ”is this free” Leveästi hymyillen tokaisin ”Siltä se näyttää”
Olen pohtinut mikä sattuma. Mitä elämän oppia minun pitäisi tästä sitten
ammentaa? Avasin ”voimapurkkini” ja
upotin sormet pehmeään punaiseen hiekkaan. Nuuskin kuivuneen ”taikakasvin”
tuoksua. Koti-ikävä! Olen pohtinut mitä saan irti eläessäni täällä. Koska
haaveeni toteutuu paluumuutosta?
Muistan kuin lukion rehtorini uhkaili, kuinka hän erottaa
minut koulusta kun pidin ääntä epäoikeudellista koulutusjärjestelmää kohtaan;
koskaan ysipuoli ei pyöristynyt kymppiin toisin kuin opiskelutoverillani
(kielikortti), islamin kirjoittaminen ei ollut mahdollista silloin ylioppilaskirjoituksissa
ja tietenkin koin sen epäoikeudenmukaisena. Oli tittelisi ja valtasi mikä
tahansa minua et uhkaile ja piste! Erota! Ja niin kävikin, mutta ehdin juuri
saada lakkini päähän ja hautasin ajatuksen arvosanojen korottamisesta.
Entä se kerta kun minut heitettiin pihalle työpajatunneilta.
Työpajat alkoivat yllättävän nopeasti amk-opintojen aikana. Kukaan ei ehtinyt
hankkia asua työpajaa varten, joten ohjeistuksena oli ottaa ei siviilipuku.
Otin mukaan verkkarit ja tee-paidan. Päätin kuitenkin olla vaihtamatta nähtyään
työpajakohteen (lasia, joka seinä eikä verhoja näkynyt missään). Kellään ei
ollut ”oikeanlaista” asua. Kyseinen opettaja -kalkkis, rupesi sitten
vaahtoamaan, ettei aloittaisi tuntia, koska minulla on siviilipuku. Niin oli
kaikilla muillakin. Mikä on siviilipuvun määritelmä? Tunnen pukeutumissääntönne..plaaa
plaaa plaa. Solidaarinen maailman lapsi vieressäni kuiskaa etten lähtisi. Lähdin
kuitenkin, sillä koin ettei minulla ollut muuta vaihtoehtoa. Sallitakoon hänelle
se orgasmi, jonka hän saa tästä, koska tiedän hänen provosoivan juuri minuun
ulkomailla kokemaan epäoikeudenmukaista kohtelua. Oivalsin tästä sen että, jos
minut on epäoikeudenmukaisesti kohdeltu, minun ei tarvitse kostoksi kohdella
toista huonosti.
Opintojen viimeisenä vuotena, viimeisenä harjoittelua varten
en saanut merkintää. Olin tehnyt työni ja palauttanut ne ajoissa. Merkinnän
saaminen vain sattui olemaan sellaisen opettajan käsissä, jota värillisten
olemassa olo luokassaan häiritsi (usko pois sen aistiin sekä verbaalisesta,
että non- verbaalisesta käytöksestä). ”No minulla on ollut kiireitä ja
kansainvälisiä webinaarikokouksia …” Ei ole minun ongelmani! Usko pois minusta
tulee painajaisesi ja soittelen yötä päivää tunnin välein!! Juuri tämän takia
opintomerkintöjen rekisteröinti pitää mennä toisen käden kautta!
Minulta kysyttiin miksi en tehnyt valitusta. Mihin se olisi
johtanut? Todennäköisesti hänen näkökantansa olisi vakuuttavampi kokemuksen,
tiedon, taidon ja vallansa ansiosta. Jos kysymyksen asettelee toisin, onko
minulla resursseja taistella rakenteellista rasismia vastaan? Deal it or leave it!
Näillä sanoilla
haluan toivottaa rauhallista rasismin vastaista viikkoa! -Bambie
Kommentit
Lähetä kommentti