Olimme perheen kanssa shoppailemassa isossa ostoskeskuksessa ja Glitterin 25v. kampanjan kunniaksi tytöt saivat vaaleanpunaisia ilmapalloja. Ilmapallot tekivät heidän päivänsä, kun taas äiti oli tyytyväinen korulöytöihin. Hetken kuluttua kuuluu kova pamaus, joka saa ostoskeskuksen aukiolla olijat hiljaisiksi. Pienokainen (kolme vuotias) pidättelee hengitys ja kyyneliä. Hetken kuluttua paikalle pyyhältää ohi kytät. Paikalla ollut tummaihoinen kampanjamyyjä kumartuu pienokaisen suuntaa ja rauhoittelee ennen kuin nostan hänet syliin. Hetken ympärillä valitsi kireä ja vaivautunut ilmapiiri. Teki mieli nostaa kädet ylös ja huutaa se ei ollut minä, se ei ollut terroriteko.
Surullista Kyllä, että näin pääsi käymään, mutta miksi?
Itse uskon vahvisti siihen, että maahanmuuttokriisin (2015) myötä, maahan tulleista postraumaattisesti oireilevista nuorista ei ole kyetty huolehtimaan asianmukaisesti ja tulos on tämä. Rakenteellisen ja kehittävän keskustelun sijaan voimme toki tokaista rajat kiinni.
Näin äkkiseltään itselleen tulee mieleen Kauhajoen koulusurma 2008, Jokelan koulusurma 2009, Myyrmannin pommi-isku 2002.. Eihän kyseessä ole ollut terroritekosia vaan psyykkisesti häiriintyneen kansalaisten hätäapuhuutoja, joihin suhtaudumme ymmärryksellä ja armolla. Terrorismin määrittelemä pätee vain kun tekijä on maahanmuuttajataustainen tai muslimi. Onko kyseessä sitten propagandaa, jolla pyritään lisäämään asemyyntiä, "poliittista islamia" vai yleiseen uskonnon leimaamiseen? Sen voi jokainen itse päätellä itse.
Inhonttavinta oli kuunnella töissä spekulointia, siitä kuinka islam on vaarallinen uskonto. Minusta se, ei ole yhtään vaarallisempi kuin kristinusko, mutta lähden siihen keskusteluun vasta, kun olet selvittänyt kymmenen faktaa islamista ja tiedät edes jotain lähteitä mihin nojata.
Viestini on lähinnä se, että onko reilu laittaa koko maahanmuuttajataustaiset islaminuskontoa tunnistava yhteisö vastuuseen yksilön epäonnistumisesta?
Otan osaa perheiden menetyksiin!
Kommentit
Lähetä kommentti