Bambie

Vuoden 2017 kohokohta! Minusta tuli täti!Hashim Juniorille❤💖 Thanks may crazy friends that knows how to celebrate life halal way! :) 

Oh! Look that beauty! Lace Somalidiracdress, She is carring her dress like queen <3

Näin HS:n uutisen, jossa somalinuorten vaihto-ohjelmassa pohdittiin ratkaisuja maahanmuuttajanuorten ongelmiin Euroopassa. Aihe on mielenkiintoinen itselleni katsoisinpa sitä mistä aspektista tahansa. Työskentelen kyvyttömien nuoreten parissa. Eikä itsellänikään ole ollut kivutonta/ruusuista kasvaa tasapainoseksi aikuiseksi naiseksi kulttuurikuilujen välissä. Ongelmat ovat olleet tiedossa jo vuosikymmeniä, mutta yllätyksenä on olut nuorisopoppoon sinnikkyys ja halu muuttaa yhteiskunnan epäkohtia. Muistan vahvasti kivisen urani alun. Kuvittelin valmistuneen alalle, jossa työllistyisin juuri sellaisiin työtehtäviin kun halusin. Haimme töitä samalle osastolle kurssikavereideni kanssa, jotka eivät edes olleet vastavalmistuneet. He saivat työt. Itse, jolla sattui olemaan hyvä todistus kädessä ja tarvittavat työharjoitukset lastenhoitotyöstä osoitettiin vierivahtia. Nukkuvaako tiikeriä kannattaa tökkiä tikulla? Osaston hoitajalta ei jäänyt epäselväksi mitä mieltä olen kyseisestä tilan...

Hetkeen en ole kirjoittanut mitään. Olen tietoisesti pyrkinyt lopettamaan hölynpölyn ja slangilla kirjoittamisen, jotta kehittyisin asiatekstin tai tieteellisen tekstin kirjoittamisessa. Toisaalta myönnän kärsineeni tyhjän paperin syndroomasta. Tuijotan konetta hetken aikaa, en tiedä mistä aloittaa tai mitä kirjoittaa. Ehkä en ole tarpeeksi stressaantunut, jotta saisin aikaan tekstiä. Olen kanavoinut stressin oppimistehtäviin. Niistä en ajatellut kirjoittaa tällä kertaan mitään -so dont worry! Pari kuukautta sitten päätin osallistua serkkuni häihin, jotka järjestettäisiin Lontoossa. Pieni irtiotto arjen minuuttiaikatauluista oli enemmän kuin tervetullut. Kyseessä oli huikea tyttöjenreissu, sillä emme juurikaan ole matkustaneet kaikki viisi sisarusta yhdessä. Yhteisen aikataulun löytäminen on ollut lähes mahdotonta, kun lähes kaikilla omat perhekuvionsa. Viimeksi olin Lontoossa seitsemän vuotta sitten "bridal to be" ja hääpuvun metsästyksessä merkeissä, joita lämmöllä muiste...

Olimme perheen kanssa shoppailemassa isossa ostoskeskuksessa ja Glitterin 25v. kampanjan kunniaksi tytöt saivat vaaleanpunaisia ilmapalloja. Ilmapallot tekivät heidän päivänsä, kun taas äiti oli tyytyväinen korulöytöihin. Hetken kuluttua kuuluu kova pamaus, joka saa ostoskeskuksen aukiolla olijat hiljaisiksi. Pienokainen (kolme vuotias) pidättelee hengitys ja kyyneliä. Hetken kuluttua paikalle pyyhältää ohi kytät. Paikalla ollut tummaihoinen kampanjamyyjä kumartuu pienokaisen suuntaa ja rauhoittelee ennen kuin nostan hänet syliin. Hetken ympärillä valitsi kireä ja vaivautunut ilmapiiri. Teki mieli nostaa kädet ylös ja huutaa se ei ollut minä, se ei ollut terroriteko. Surullista Kyllä, että näin pääsi käymään, mutta miksi? Itse uskon vahvisti siihen, että maahanmuuttokriisin (2015) myötä, maahan tulleista postraumaattisesti oireilevista nuorista ei ole kyetty huolehtimaan asianmukaisesti ja tulos on tämä. Rakenteellisen ja kehittävän keskustelun sijaan voimme to...

Päätimme alkukesästä lähteä luontoon seikkailemaan neitokaisten kanssa. Espoon Nuuksion Pitkäjärven rannalla sijaitseva Haltia vaikutti kovin houkuttelevalta. Näin jälkeen päin voin sanoa sen olleen nappi valinta myös pienten alle kouluikäisten lasten kannalta. Suhteellisen uusi "Punaisen sulan arvoitus" luontopolkkureitti oli juuri sopivan pituinen ja jännittävä.  Virtuaalikierros mahdollistaa lähes omantahtisen näyttelykierroksen, jossa voi hämmästellä Suomen luonnon monimuotoisuutta läpi vuodeaikojen.

Ramadan Kariim! En Ole hetkeen kirjoitellut tänne mitään monesta syystä. Päätin muutama kuukausi sitten priorisoida asioita ja keskitty tärkeimpiin; neitokaisiin ja opiskeluun. Toisena syynä on jo reilu puolissa välissä oleva RAMADAN (syitä miksi en kirjoita löytyy aina..).  Olemme onnekkaita sillä saimme tilaisuuden paastoa tänäkin vuonna. Tiedämme hyvin, että keskuudessamme ei ole joitakin henkilöitä, jotka paastosivat kansamme viime vuonna.  Tänä vuonna paasto aloitettiin 27.5. Todennäköisesti astrologisin laskelmin  perustaen. En tule, koskaan unohtamaan ensimmäistä paastoani. Olin 12-vuotias ja kieltäydyn kouluruokailusta. Jouduin perustelemaan opettajalleni ja luokalle, miksi en ruokailisi. Luokkakaverini ihmetteli eivätkö vain miehet paastoa teillä?  Paastoa koskevat jakeet eivät jaottele sukupuolia.  " Teidän, jotka uskotte, tulee paastota, samoin kuin piti paastota niidenkin, jotka ennen teitä elivät, jotta karttaisitte pahaa ." (2:183)  ...

En ole rukoillut hetkeen. Sieluni kaipasi ruokaa; rukoilua. Tunsin tarvetta edistää henkistä hyvinvointiani .  Päätin osallistua perjantairukoukseen pitkästä aikaa. En muista koska viimeksi osallistuin perjantairukoukseen. Olisiko siitä kentien vuosi tai pari. Laittauduin pyhänpäivän rukousta varten valkoiseen pitsi abayaan , muotivärinsävyiseen pastellin beigeen huiviin ja saman väriseen kangastakkiin. Heitin vielä olelleni Michael Korsin laukun. Ja menoksi aikaa ei ollut hukattavaksi, sillä oli iltavuoroonkin ehdittävä. Menin sisään kerhohuone moskeijaan. Riisuttuani kengät minulle ilmoitettiin, ettei naisille olekaan enää rukoushuonetta tila-ahtauden takia. Ei auttanut kun laittaa kengät jalkaan ja poistua paikalta. Olin todella pettynyt. Hetken pohdin oliko minulla muita vaihtoehtoja tai aikaa. Päätin kiireiseisesti palata kotiin rukoilemaan.  Minulta oli riistetty oikeus harjoittaa uskoani, mutta lohduttauduin ajatukseen, että saan rukousaikeistani samat bonukset ku...

Mielenkiintoisen päivän olen viettänyt opiskellen. Hiljaiseen työhuoneeseen saapui maahanmuuttaja mies. Hänellä oli ongelmia koneeseen kirjautumissa. Hän pyysi minulta apua, mutta herra B viereisestä paikasta tarjosi apua. Hänkään ei onnistunut kirjautumaan koneeseen ja niinpä ohjasi hakemaan apua tiskiltä. Hetken päästä herra B jutteli kanssani. Kyseli opiskelinko lähihoitajaksi. EN ihan, kandiksi. Ai sä olet niin pitkällä- yllättyneenä. Keskustelu kääntyy ensimmäisiin somalipakolaisiin 90-luvulla, kun kerron etten ole syntynyt Suomessa. Hän kertoo työstään opettajana. Herra toivottaa opiskelun intoa ja lähtee työtilasta. Vieressäni istuva avautuu. Miten kestät tuota stereotypia -lähihoitajaksi? Ei hän han pahalla tarkoittanut vaikka vähän hapuroi. Yritin selittää ymmärtäväisesti. Ei auta muu kuin sokkona raivata tiensä kohti tavoitteitaan, vastasin. "Ja tämä naisten päivä vielä, mitä mä teen ruusulla antakaa palkankorotus." Olen samaa mieltä :) Pikkuiseni tovotti hyvää na...

Sabayad/kimis on rapea ja pehmeä pannulla paistettu somalialainen "nan" leipä. Sitä syödään yleensä keittöjen ja kastikeiden kanssa. Tykkään itse tästäkin kovasti, vaikka vaatii kaulimistyötä. Maku on työnsä väärtti. Somalialaisissa ruuissa on intialaisia vivahteita, koska kautta aikojen on Intiasta kuljetettu mausteita meriteitse. Ruoka on mausteinen, muttaei tulinen. Yleensä chili-kastiketta valmistetaan erikseen, jos haluaa vielä vähän potkua ruokaan. Lisää somalialaisesta ruuasta ja reseptejä löytyy xawaash-blogista: http://xawaash.com/

Törmäsimme etnisessä ruokakaupassa tuttuni kanssa, joka kyseni seesam öljyn purkista. Se oli lian iso ja asiakas halusi pienempää. Kauppias kertoi, että purkki kuluu hetkessä perinteisten anjelan (somalialainen lettu) ja ambulan (perinteinen papuruoka) kanssa. Hän kertoi, ettei osaa tehdä niitä perinteisiä ruokia. Kauppias kysyikin no laitatko sitä seesamöljyä sitten puuron sekaan. Neitokainen lähti kaupasta ilman haluamaansa tuotetta. Kauppias voivotteli minulle kuinka nyky somalinuoret ovat kokkaustaidottomia. Sanoin hänelle, ettei asia ihan niinkää ole. On monia jotka osaavat. Suuren karjatalouden ansiosta liharuoka on keskeisessä roolissa somalialaisessa ruokaperinteessa. Banaania syödään myös monen ruuan kanssa. Omasta mielestäni olen kelpo kokki vaikka itse sanonkin. 12- vuotiaana (Olinko edes sitäkään!) opettajani kysyi osaanko tehdä sambusaa. Vastasin, etten osaa, mutta jonain päivänä osaan ajattelin mielessäni.  Olen pienestä asti auttanut äitiä keittiössä ja äiti on pit...

Vihdoin pääsen kirjoittamaan kevyemmistä ja mielekkäimmästä aiheista vaikka edellistä aihetta olisi voinut jatkaa loputtomiin. Nimittäin vpsta viikonlopuista, jotka eivät ole itsestään selvyys vuorotyöläiselle. Olen pyytänyt perheeltä ja ystäviltä ymmärrystä ja kärsivällisyytä; kyllä ne vapaat viikonloput ovat tulossa. Nyt kun niitä on ollut. Ilo irti kaikesta. Käytiin ystävättären kanssa Tallinnassa shoppailemassa. Tutustuimme eläkeellä olevaan kätilöön ja hänen mieheen. Kertakaikkiaan ihastuttava rouva ja juttua riitti. Heitimme vitsiä suomalaisesta kännikulttuurista (rouva on absoluutti) sekä kuin Eckeröline lausutaan. Jananilainen maailmanmatkaaja onnistui ikuistamaan laivamatkamme kannella. Kuvasta huomasi, että on oli aiemmin valokuvannut (sopivasti Suomi 100v. teksti näkyy). Lasten kanssa kävimme talviriehassa, josta on tullut jokavuotuinen tradio. Suunnittelimme hieman tulevaa hiihtolomaa.Vapaa vklp on tarkoittanut myös juhlia. lapsuuden ystävä valmistui parikuukautta sit...

Muistan kuin eilisen kun opettajani kysyi mihin sijoitat itsesi maailman kartalla? Missä kotisi on? kokein kysymykseni turhautavana. En halunnut paneutua vastaamaan syvällisesti, olen onnistunut blokkaamaan asian mielestäni. Olenhan fyysisesti täällä pohjoisessa, Suomessa. Juureni ovat päiväntasaajalla Somaliassa. Siksi vastasin ylimalkaisesti jonnekin Suomen ja Somalian välille. Opettajani rupesi itkemään. Olin todella vaivaantunut. Miten minun pitäisi olla tällaisessa tilanteessa? Olisiko minun pitänyt sepittää valkoisia valheita kun en kerran kokenut itseäni suomalaiseksi. Toki olen Suomen-Somali ja tunnistan itsestäni hyvin suomalaisia piirteitä kuten omantilantarpeen ja hiljaisuudesta nauttimisesta. Myönnän kyllä, että olen suomalaistunut. Eräs opiskelija kolleega mainitsi, että olen ylpeä (ja niin pitääkin olla) taustastani. Kyllä. Se on minulle voimavara. Mihin tiikeri raidoistaan pääsisi? Jos en olisi ylpä tuskin olisin päässyt puuta pidemmälle. En ole se kissa joka luulee it...

Minulta on kysytty aikoinaan, että olenko löytänyt hoitotyön vai onko hoitotyö löytänyt minut? Vaikka haluaisin sanoa, että olen itse löytänyt hoitotyön, mutta se taitaa olla toisin päin. Itse olen kuitenkin löytynyt hoitotyön aarteen, itseäni puhuttavimman alueen. Nimittäin humanitaarityön, Sydämenni sykkii sille. Jo opiskeluaikoina tiesin lähteväni joskus maailmalle auttamaan. Nyt se olisi ajankohtainen. Etsin itselleni sopivaa järjestöä jonka kautta lähtisin, siksi kävin tutustumassa lääkärit ilman rajoja järjestöön. IOM on kanssa yksi varteen otettava vaihtoehto. Mihin tahansa en voi lähteä sillä otan pienet lapset mukaan.

DiracNight @ Helsinki 8/2016 My whole world <3 @Tunis Eid-Al-adha

Vuosi 2016 on takana, kun taakse kurkkaan mitään en muuttaisi tai tekisi toisin. Lähes täydellinen vuosi ja kaikkeni olen antanut. Haikeinta oli pienten; Hashin ja Mahdian päivähoidon aloittaminen syksyllä. Paluu työelämään alkoi vauhdikkaasti.  Päätin astua mukavuus alueelta ja toiteuttaa haaveitani mm. MyDiracstylin (josta blogini sai alkunsa). Mitä 2016 tuo mieleen? Dubai (tyttöjen reissu), Tunisia (perheloma), Tallina (työmatka), Dirac-night Helsingissä (pukujen suunnittelu+ompelu), serkut Zahra ja Zeinab Briteistä, tyttöjen eid-juhla (prinsessa Elsa-juhlat), muumimaailma.  Olemme myös surreet rakkaan serkumme äkillistä poistumista keskuudestamme. Surua syventää epäluonnolinen kuolinsyy eikä oikeus ole toteutunut. Ainii ja ne uudet kokeilut! Ne taisivat tehdä vuodesta uniikin ;) Käytiin trampoliini puistossa Rushissa -huivit ja helmat hulmuamaan. Entä sitten jos minua pidetään kummajaisena. Ai onks ne tosissaan kun pompivat täysipukeissaa. Who care! Parasta siinä oli ...