Näin HS:n uutisen, jossa somalinuorten vaihto-ohjelmassa pohdittiin ratkaisuja maahanmuuttajanuorten ongelmiin Euroopassa. Aihe on mielenkiintoinen itselleni katsoisinpa sitä mistä aspektista tahansa. Työskentelen kyvyttömien nuoreten parissa. Eikä itsellänikään ole ollut kivutonta/ruusuista kasvaa tasapainoseksi aikuiseksi naiseksi kulttuurikuilujen välissä. Ongelmat ovat olleet tiedossa jo vuosikymmeniä, mutta yllätyksenä on olut nuorisopoppoon sinnikkyys ja halu muuttaa yhteiskunnan epäkohtia. Muistan vahvasti kivisen urani alun. Kuvittelin valmistuneen alalle, jossa työllistyisin juuri sellaisiin työtehtäviin kun halusin. Haimme töitä samalle osastolle kurssikavereideni kanssa, jotka eivät edes olleet vastavalmistuneet. He saivat työt. Itse, jolla sattui olemaan hyvä todistus kädessä ja tarvittavat työharjoitukset lastenhoitotyöstä osoitettiin vierivahtia. Nukkuvaako tiikeriä kannattaa tökkiä tikulla? Osaston hoitajalta ei jäänyt epäselväksi mitä mieltä olen kyseisestä tilan...